Kesällä aloittanut Rinteen hallitus on pääsemässä vauhtiin. On aika arvioida sen suunnitelmia ja toimintaa. En halunnut liittyä siihen kuoroon, joka heti keväällä haukkui hallituksen epäonnistuneeksi, ja yritän antaa tunnustusta, kun sille on syytä. Hallitusohjelmasta löytyy useita hienoja sanoja ja sitä paitsi: pääministeri on mäntsäläläinen. Hallituksella on siis hyviä puolia.
Katsaus hallitusohjelman nuorisopolitiikkaan herättää kuitenkin kysymyksen: onko Suomeen tulossa Islannin malli? Hallitusohjelmassa lukee: ”Luodaan Islannin mallista suomalainen toteutus.” Mikä on mallin suomalainen toteutus ja mitä tekemistä sillä on Islannin mallin kanssa?
Ennen kuin pohdimme vastausta tähän, käydään läpi, mikä on Islannin malli. Islannin malli sai alkunsa 1990-luvulla, jolloin islantilaiset nuoret olivat Euroopan huippua päihteidenkäytössä. Nykyään he juovat vähiten Euroopassa. 1990-luvun lopussa noin 40 % islantilaisista 15–16-vuotiaista oli juonut itsensä humalaan viimeisen kuukauden aikana, nykyään osuus on 3 %. Myös huumeidenkäyttö ja tupakointi ovat laskeneet. 20 vuotta sitten 17 % islantilaisista nuorista oli kokeillut kannabista, nykyään 7 %. Päivittäin tupakoi 23 % islantilaisista nuorista, nykyään 6 %. Suomalaisista nuorista 50 % oli juonut itsensä viimeisen kuukauden aikana humalaan vuonna 1995 ja vuonna 2015 osuus oli 25 %. Osuus on siis laskenut Suomessakin, mutta ei läheskään yhtä paljon ja yhtä pieneksi kuin Islannissa. Islannissa päihteidenkäyttö oli nousussa 1990-luvulla, mutta se saatiin määrätietoisilla toimilla laskuun.
Kattavilla vuosittaisilla kyselytutkimuksilla Islannissa kerättiin nuorisolta ja vanhemmilta tietoa kaikesta, jotka voivat vaikuttaa nuorten päihdealttiuteen. Huumeiden käytöstä ja rikoksista kiinnijääneille nuorille tarjottiin harrastusmahdollisuuksia ahdistuksen lievittäjiksi ja päihteiden korvikkeiksi. Todettiin, että päihteiden haitoista valistaminen ei riitä, vaan pitää puuttua käytön juurisyihin ja tarjota mielekästä tekemistä. Tämä laajeni yleiseksi harrastustakuuksi, jossa nuorille tarjotaan harrastusmahdollisuuksia, minkä todettiin houkuttelevan heitä pois päihteiden käytön parista. Heti koulupäivän jälkeen tarjotaan lukuisia erilaisia harrastuksia ja 99 % islantilaisista nuorista valitsee niistä jonkin. 6–18-vuotiaan vanhempi saa noin neljäsataa euroa harrastuksiin vuodessa. Kunnat tarjoavat harrastustilat ja ammattimaiset ohjaajat ja valmentajat niihin. Vanhemmat sitoutetaan ohjelmaan ja he allekirjoittivat lupauksen, että viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa eivätkä anna näiden juoda alkoholia. Jokaisessa Islannin kunnassa työskentelee päihde-ehkäisyn ammattilainen. Lähes kaikki alkoholismihoitoon hakeutuvat pääsevät Islannissa Minnesota-hoitoon. Lastensuojelulakiin säädettiin tarkat kotiintuloajat, joiden noudattamista vanhemmat kaduilla partioiden valvovat. Päihteiden käytön vähenemisen lisäksi vanhempien lastensa kanssa viettämä aika on noussut. Lisäksi Islannin alkoholimarkkinat on Euroopan tiukimmin säädeltyjä: paikallisella Alkolla on monopoli kaikkien yli 2,2-prosenttisten alkoholijuomien vähittäismyyntiin. Alkoholin ikäraja on 20 vuotta ja alkoholin myyminen ja välittäminen alle 20-vuotiaalle on rikos.
Mitä sitten on Islannin mallin suomalainen toteutus? Sille on hallitusohjelmassa luvattu hallituskauden aikana yhteensä 54,5 miljoonaa euroa. Toiminnan kuvaus kuuluu hallitusohjelmassa kokonaisuudessaan näin:
”Taataan jokaiselle lapselle ja nuorelle aito mahdollisuus mieluisaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Luodaan Islannin mallista suomalainen toteutus. Vahvistetaan koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa ja sen laatua, kerhotoimintaa sekä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Käynnistetään valmistelu, jonka tavoitteena on edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä.”
Vaikuttaa siltä, että Islannin malli, josta sosiaalidemokraatit puhuivat vaalikampanjassaan, on jäämässä siihen, että lapsille ja nuorille taataan harrastusmahdollisuus koulupäivän yhteydessä. Kyse on siis harrastustakuusta, josta jo Sipilän hallitus päätti. Tämä hallitus vaikuttaa olevan panemassa harrastustakuun toimeen kokonaisuudessaan ja tuomassa sen kaikkiin kuntiin.
Islannin malli ei kuitenkaan ole harrastustakuun synonyymi. Toisen maan mallia ei toki tarvitse ottaa sellaisenaan käyttöön Suomessa. Poliittisiin realiteetteihin kuulunee myös, että keskioluiden viemistä ruokakaupoista, alkoholin ikärajan nostoa ja ehkä edes yleisiä kotiintuloaikoja ei tämä hallitus saisi neljän vuoden toimikautensa aikana toteutettua. Ne ovat periaatteellisesti sellaisia ratkaisuja, joihin kansaa pitäisi valmistaa ja joista pitäisi käydä keskustelua.
Minulle itselleni Islannin mallin toimeenpaneminen kokonaisuudessaan kyllä sopisi, ja se olisi kunnianhimoinen keino nuorten syrjäytymisen ja päihdeongelmien vähentämiseksi. Pelkän harrastustakuun lanseeraaminen Islannin mallin nimellä on harhaanjohtavaa. Toisessa kohtaa hallitusohjelmaa todetaan, että hallitus tulee muun muassa ”edistämään nuorten työllisyyttä ja mielenterveyttä” sekä ”puuttumaan nuorten päihteiden käyttöön ja peliriippuvuuteen”. Tämä ei kuitenkaan konkretisoidu hallituksen Islannin mallin toteutusta käsittelevässä osiossa tai aiheeseen suoraan liittyvällä määrärahalla. Malli on vaarassa jäädä pelkkään harrastustakuuseen.
Toteuttaako Rinteen hallitus Islannin mallia? Tämä ”suomalainen toteutus” on sen verran kaukana, että mielestäni sen kutsuminen edes Islannin mallin sovellutukseksi on harhaanjohtavaa. Harrastustakuun tehokkaammalla toteuttamisella voidaan vaikuttaa syrjäytymiseen. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin koulun, kolmannen sektorin, kunnan ja kodin vuorovaikutusohjelma, jossa tarjotaan sekä keppiä että porkkanaa. Pelkkä harrastustakuu tarjoaa harrastusmahdollisuudet vähävaraisille, mutta se ei itsesään auta päihdeongelmiin tai elämänhallintaongelmiin.
Eräs poiminta vielä Islannin mallista, jota Suomeen ei myöskään olla tuomassa: Minnesota-mallia ei olla ottamassa yleisempään käyttöön. Minnesota-hoidon avulla alkoholismista toipuu tehokkaammin kuin muissa hoitomuodoissa. Suomessakin siihen voi saada lähetteen, mutta se on marginaalinen hoitomuoto, jota Kela ei korvaa. Esimerkiksi Islannissa ja Ruotsissa se on paljon käytetympi hoitomuoto. Siinä missä Minnesota-hoito pyrkii ohjaamaan alkoholisteja raittiiksi, Suomessa tavataan suosia hoitomuotoja, jotka pyrkivät kohtuukulutukseen. Kohtuukulutus voi olla alkoholistille vaikea tavoite, sillä monesti alkoholisoituneen on nimenomaan vaikea käyttää alkoholia kohtuudella.
Alkoholismia tavataan pitää jopa suomalaisen kansanluonteen perusominaisuutena. Juopottelun määrä etenkin alaikäisten keskuudessa ei kuitenkaan ole pinttyneestä harhaluulosta huolimatta vakio vaan ilmiö, johon vaikuttaa usea tekijä, ja jota voidaan säädellä niin poliittisilla päätöksillä kuin kulttuurin muutoksilla. Poliitikoilla ei ole uskallusta tarttua tähän haasteeseen, sillä ihmisten elämäntapoihin puuttuminen on aikamme pyhimpään, yksilönvapauksiin, puuttumista. Perheen ja paikallisyhteisön velvollisuus on kuitenkin pitää huolta lapsistaan ja nuoristaan. Yhteisö, joka kieltäytyy sitä tekemästä, ei ole terve, vaan rappeutunut. Päihderiippuvaisen on otettava itseään niskasta kiinni ja häntä on tässä tuettava. Välinpitämättömän yhteiskuntamme on otettava itseään kollektiivisesti niskasta kiinni.
Hallitus osoittaa huolensa nuorten pahoinvoinnista, päihteidenkäytöstä ja syrjäytymisestä. Se on kuitenkin aseeton ja pelaa puolustustaistelua. Hallituksella ei ole halua tai kykyä edistää terveitä elämäntapoja, vaan päinvastoin, sen sisällä halutaan esimerkiksi helpottaa marihuanan käyttöä. Hallitus ei kehtaa tarjota nuorille mitään kokonaisvaltaista ratkaisua ja jäämme odottamaan vihreämpää hallitusta, joka avaa portit välinpitämättömyydelle ja passivoi suomalaisen nuorison kannabiksen halvan euforian ja harhojen pariin.
Kritiikistäni huolimatta olen tyytyväinen, että Islannin malli on nostettu esiin. Toivon hallitukselle rohkeutta edistää sitä vahvemmin. Suomalainen nuoriso ansaitsee raittiin ja terveen tulevaisuuden. Suomalainen nuoriso ansaitsee välittämistä ja hyvinvointia. Yksittäistä kikkaa ei ole, vaan tarvitaan kunnianhimoa ja laaja-alaisia toimia.
Teksti perustuu YouTube-tililläni 1.12.2019 julkaisemaani videoon. Pituus 9 min 27 sek:
Lisätietoa:
- Pentti Väistö: Islannin mallista versio Suomen malliksi: Päihteiden käytön ennaltaehkäisyssä vanhempien rooli on ratkaiseva. Merikarvia-lehti, 30.10.2019.
- Martti Vastamäki: Islannin ihme. Raittiuden Ystävät ry, 17.4.2019.