Opetusministeri Li Anderssonin haastattelu Iltalehdessä 27. tammikuuta oli karua luettavaa. Opetusministeri kävi läpi pieneneviä lapsilukuja ja esitti, että tulevaisuudessa joka kuntaan ei välttämättä jää omaa peruskoulua.
Kyllä, väestön ikärakenne on haastava. Eläkeläisiä on nyt paljon ja lapsiluvut taas ovat monella paikkakunnalla aiempaa pienempiä.
Nyt on kuitenkin tärkeää, että ei tehdä suuria ja helposti lopulliseksi jääviä päätöksiä väliaikaisten ongelmien vuoksi.
Suomen kouluverkosto on rakennettu köyhään ja asukasluvulta vähäisempään maahan ja silloisin vaatimattomin voimavaroin sitä pidettiin määrätietoisesti yllä. Jatketaan tätä työtä.
Ovatko kaupungistuminen ja keskittyminen ikuisia trendejä? Valtion pitäisi tukea hajauttamista ja maaseudun pitämistä asuttuna. Uskon, että tulevaisuudessa Suomeen voidaan saada jälleen enemmän maaseutuelinkeinoja. Tämä vaatii työtä ja järjestelyä, mutta se on mahdollista. Sellaisessa maassa jokaisella on mahdollisuus elää kotiseudullaan ja suomalaiset saavat olla osa ihmisen kokoista yhteisöä.
Tämä edellyttää, että maaseudulla tulee olla palveluita jatkossakin. Pienten paikkakuntien palvelut ovat väkilukuun suhteutettuina tietenkin monesti kalliimpia ylläpitää. Pienempi paikkakunta on kuitenkin myös valtti, jonne voi hyvillä palveluilla houkutella paluumuuttajia kaupungeista.
Ikärakenne muuttuu ajan myötä. Eläkeläisten suuri osuus johtuu suurista ikäluokista, ja ajan kuluessa väestöpyramidi tasoittuu. Tämän aikaa kuntatalouden pitää pinnistää, mutta sitten sosiaali- ja terveydenhuollon ja vanhustenhoidon kulut laskevat niin sanotusti normaalimmalle tasolle. Haluammeko alkaa sitten panostaa kyläkouluihimme vai huomata, että vastasimme huoltosuhteen hetkelliseen notkahdukseen niin reippaasti, että karsimme monesta kunnasta koulut kokonaan? Miten näiden paikkakuntien elinvoimaisuutta sitten parannetaan?
Jokaisella paikkakunnalla tulee olla koulu.